SUOMEN NEUROLOGINEN YHDISTYS ry

Suomen neurologian vaiheita
Jean-Martin Charcot 1825-1893	Ernst Alexander Homen 1851-1926	Jarl Alarik Hagelstam 1860-1935	Christian Sibelius 1869-1922	Harald August Fabritius 1877-1948

Kuva. Kirjasta Suomen Neurologinen Yhdistys 50 vuotta.		JEAN-MARTIN CHARCOT (1825-1893) Kuva Litografia Brouillet'n maalauksesta Kliininen luento Salpêtrière- sairaalassa 1887. Henkilöt: Jean-Martin Charcot, Joseph Babinski, Pierre Marie.	JEAN-MARTIN CHARCOT (1825-1893) oli neurologian historian keskeisimpiä nimiä. Toimittuaan Pariisin Salpetriere-sairaalan ylilääkärinä ja patologisen anatomian professorina hänet nimitettiin vuonna 1882 Pariisin yliopiston ja samalla koko maailman ensimmäiseksi neurologian professoriksi. Charcot mullisti hermoston sairauksien tutkimuksen ensinnäkin ottamalla käyttöön mikroskoopin ja histologiset menetelmät korreloiden kliiniset löydöksensä ruumiinavauksessa todettuihin makroskooppisiin ja mikroskooppisiin neuropatologisiin havaintoihin. Toiseksi häntä ei tyydyttänyt klassinen tapa tutkia potilaat vain heidän maatessaan suurten potilassalien vuoteissa. Charcot halusi tarkkailla potilaitaan myös näiden seistessä ja kävellessä ja kutsui siksi heidät huoneeseensa. Charcot kuvasi useita keskeisiä sairauksia, mm. amyotrofisen lateraaliskleroosin ja (yhdessä elinikäisen ystävänsä Vulpiarin kanssa) multippelin skleroosin vaihtelevat kliiniset ilmenemismuodot. Ennen kaikkea Charcot oli loistava kliinisen neurologian opettaja, jonka "Tiistai-luennoilla" esitettyjä potilastapauksia seurasivat monet myöhemmin kuuluisuutta saavuttaneet neurologit, esim. Babinski, Marie, Gilles de la Tourette, Dejerine ja Bourneville. Myös Sigmund Freud opiskeli Charcot'n johdolta samoihin aikoihin kuin suomalaisen neurologian perustaja Ernst Alexander Homen. Charcot oli aikalaistensa mukaan vaikuttava ilmestys, häntä verrattiin olemukseltaan Caesariin ja Napoleoniin. Pariisin seurapiirit kokoontuivat seuraamaan yleisölle avoimia potilasesittelyjä kuin hyvinharjoiteltua teatteria. Charcot'lle ei juuri jäänyt aikaa vapaa-ajan harrastuksille. Torstai-iltaisin oli kuitenkin kaikkinainen lääketieteestä keskustelu kielletty. Nämä illat Charcot oli varannut musiikille, erityisesti lempisäveltäjälleen Beethovenille.